Heinäkuun XCO putki

Medilaser XCO: Vauhtia ja väsynyttä jalkaa

Arvosana 7+

Tahko 120km on mulle kauden "breakthrough"-harjoitus, jolla kisakunto saadaan viimeinen esiin.

Mutta heti lähdön jälkeen huomasin, ettei jalat olleet palautuneet. Jaksoi hyvin alusta loppuun hyvin, tasaiset kierrosajat kertovat samaa (nopein 15:52, hitain 16:20). Mutta koko aikana ei saanut jaloista mitään muuta irti kuin hapot ja tuskaisen olon. Ajo tuntui kuitenkin teknisesti ihan hyvältä ja pyörän säädöt löytyi lopulta kohdilleen, kun tiputin keulan paineet n. 70psi:hin ja lisäsin 3 tokenin ilmatilaa pienetämään.

Teknisesti alkaa ajo taas löytymään.

Valkeakosken XCO rata on mielestäni cupin paras ja olisi ollut mukava onnistua paremmin. Nyt arvosanaksi suoritukselleni jäi 7+. Ensi vuonna sitten, kun samoissa maisemissa kilpaillaan Suomen mestaruudesta :)

Cycli XCO ja XCM: kestävyysurheilun hienoja hetkiä

Konaisarvosana: 10-

Viikko Valkeakosken kisasta, oli vuorossa "kotikisani". Nyt sain hyvän iskun kisaan, kun huomasin että jo torstain/perjantain välisenä yönä syke nousi kisataktiikkaa miettiessäni.

Vaikka reitti oli tuttu ,jouduin vielä perjantaina käydä tutkimassa reittiä, koska viikon kestäneet sateet olivat muuttaneet reittiä. Liukasta oli, mutta löysin pahimpiin paikkoihin hyvät ajolinjat ja uskalsin lähteä kisaan Trekin Procaliber -jäykkäperällä.

Kisaan lähdin heti paukusta kärkeen ja siitä heti tiesin että tänään on hyvät jalat. Taktiikkana oli päästää Tähti ja Kittilä karkuun, mutta pysyä seuraavassa porukassa Uusi-Piuhari, Härkinen ja Kupiainen. Eka kierros mentiin ihan haipakkaa, mutta pysyin helpohkosti porukassa. Toisen kierroksen lopulla oltiin kahdestaan Kupiaisen kanssa, mutta kolmannella kierroksella Mikko pikku hiljaa karkasi.

Ajo sujuu jäykkäperälläkin, kunhan jalka on vain syönnillä.

Kisa oli tähän mennessä paras tällä kaudella. Kisan jälkeen olin todella tyytyväinen, kun sain sen mitä lähdin hakemaan. Kunto oli hyvä ja jaloissa oli hyvin taakia koko ajan.

Ensimäinen Eliten Podium kuva tälle kaudelle :)

Seuraavana päivän marathonin startissa oli nälkä syöty kisaamisesta eilisen onnistumisen vuoksi. Mutta yllätyksekseni heti perään tuli taas kauden paras suoritus :)

Lähdin taas itseni yllättäen kärkeen startista ja meno tuntui helpolta. Ajoin kaksi ekaa kiekkaa hieman maltilla, jotta viimeiselle riittäisi ruutia. Taktiikka onnistui ja onnistuin kasvattamaan reilun 5 min eroa neljänneksi tulleeseen Pekka Niemeen. Kunto ja jalat olivat kertakaikkiaan loistavat tänään. Meno tuntui helpolta koko ajan ja oikeasti pystyin nauttimaan kisaamisesta, jopa hiekkatiellä :) Konaisarvosana viikonlopulle 10-. Miinus tulee pelkästään siitä, että aina voi parantaa.

Top Fuel varmisti paikkansa parhaana kisapyöränä.

Kisan aikana mietin useaan otteeseen, että jatkossa en enää tee kokeiluja jäykkäperällä. Jäykkis on hyvä reenatessa ja se kiihtyy hyvin, mutta suomen jurakoissa Top Fuel on kerta kaikkiaan loistava.

En oikein keksi Seinäjoen XCM radasta kohtaa missä häviäisi Top Fuelilla. Pyörä pysyy tehokkaana koko ajan ja pito on jäätävä verrattuna jäykkikseen.

Varsinaista ajamisen iloa.

Korso SM XCO: Viikko muuttaa kaiken

Arvosana: 6-

Tämä kisa on ollut koko ajan kalenterissa viimeisenä kisan ennen perinteistä kesän hengähdystaukoa. Viime viikonlopun onnistuminen ja kauden loppuminen veti olon löysäksi, enkä saanut enää puristettua kiukkua kisaan. Ajattelin että ei sen kunnon sieltä mihinkään pitäisi kadota vaikka fiilis oli vähän löysä.
Viime viikolla lähdön jälkeen päädyin itsestään kärkeen, mutta tällä kertaa huomasin heti ettei tänään kulje, Jalat olivat aivan vetelät ja voimattomat, eikä niitä pystynyt käskyttämään yhtään kovempaan vauhtiin. Olin valmis keskeyttämään heti, mutta luonne ei onneksi antanut periksi ja mietin että ehkä se tästä vielä lähtee.
Mutta ei tullut Miettisen Olli maista ryhdistäytymistä, vaan meno säilyi nihkeänä alusta loppuun.
Fiilis oli kyllä kisan jälkeen melko hakusessa, kun olin toivonut että Seinäjoelta olisi tullut odotettu tason nosto. Arvosanaksi kisaan haluasin antaa 4:sen, mutta en minä sijoituksellisesti kovin paljon parempaan olisi peruspäivänä pystynytkään, joten nostetaan arvosana nyt sentään 6:seen.

Jalat ei pyörinyt ja perse painoi

Toisaalta huono kisa motivoi enemmän kuin onnistunut. Nyt on hirveä latinki aloittaa taas reenaamaan ja halu näyttää ettei Seinäjoen podium sijat olleet pelkkää osallistujien vähyyttä.
Jotain uuttakin on taas tulossa piristämään reenaamista :) Siitä varmaan lisää seuraavassa tekstissä!

Palataan,
Arto

Tahko MTB 2016

"Ensi vuodeksi vähän parempi valmistautuminen kisaan, niin pysytään kärjen mukana siihen asti kunnes alkaa tapahtua. Sitten vain aivot nollille ja roikutaan perässä. Viimeinen tunti taas vähintään toiseksi nopeinta vauhtia, niin lopputulos voi olla hyväkin :) Tahko 2016 tavoitteena siis podium!"

Aika rohkeita sanoja viime vuoden Tahko -blogitekstin päätteeksi. Lupaukset yritin täyttää, mutta tällä kertaa ei vain parempaan pystynyt. Lopputulokseen olen kuitenkin todella tyytyväinen ja oma ajoni oli parasta Tahkolla tähän mennessä. Muiden paremmuuteen kun ei voi oikein vaikuttaa, enkä edes halua.

Tänä vuonna valmistautuminen kisaan oli huomattavasti parempi ja hyvien kisojen vuoksi olin valmiimpi urheilija. Alunvauhti oli rauhallista ja kun kärjessä kiristettiin vauhtia pystyin vastaamaan. Joten ensimmäisellä kerralla Kinahmin päällä olin vielä todella hyvässä vauhdissa. Yläosan tasamaa ja alamäki poluilla, jouduin kuitenkin nöyrtymään ja toteamaan kärjen vauhdin liian kovaksi.
Päätin pysytellä omalla kahden kierroksen vauhdilla, enkä lähteä hulluna koittamaan pysyiskö mukana (tässä kohtaa tuli lupaus petettyä).

Kiitos kuvasta Harri Puumalainen. Toivottavasti paarmat ja sääsket ei syönyt liian pahasti )

Mäet ja siirtymät meni tänä vuonna hämmästyttävän hyvin, Kinahmit, El Grande ja muut merkittävämmät nousut meni kovaa, ilman jalkoja räjäyttäviä happoja. Poluille ja alamäkiin olisin tarvinnut lisää taakia, kun jäin sain useamman kerran ylämäen jälkeen katsoa Vähämetsän Juhan katoavaa hahmoa.

Toiselle kierrokselle sain lähteä täysin yksin. Eteen ja taakse oli eroa reilu minuutti. Yllätyin kuinka hyvin jaksoin pitää fiiliksen korkealla ja välttää ajatusta takaa lähestyvästä vuorovetojunasta. Sain itseasiassa aavistuksen edellä olevaa Juhaa kiinni alun hiekkatietempossa ja Kinahmin päällä olimme taas yhdessä. Jälleennäkeminen oli koskettava, mutta säälittävän lyhyt, Juhan kadotessa välittömästi alamäen alkaessa.
Oma vauhti pysyi kuitenkin hyvänä ja loppuakohden sain vähän kiristettyäkin, kun sain kuulla väliajoista, että olin saavuttamassa Riivo Schumannia. Sainkin Riivon samassa kohtaa kiinni kuin Kauppisen Kallen viime vuonna ja viimeiselle El Grandelle tuli taas taistelu 4 sijasta. Jaksoin vielä yllättävän hyvin viimeisen 10 minuutin nousun ja maalissa oli eroa reilu 2 minuuttia.

Kiitos Tarja Kivirinta.

Tässä kisaraporttissa kerron turhan tarkasti kisan taphtumista, kun paljon tärkeämpää olisi kertoa Tahko MTB:n tunnelmasta! Järjestelyt ja keli oli täydellistä. Fiilis kilpailualueella on ainutlaatuista suomessa. Kaikki kilpailijat on kavereita keskenään ja kisassa autetaan toisia (nimimerkillä: Tiputin pullon heti huollon jälkeen). Palkintojenjako on tunnelmaltaan Amerikkaa, tällä kertaa jopa hieman Etelä-Amerikkaa:)
Reissun vielä kruuna vakio mökki joka on kerrassaan hulppea. Mökissä on kaiken tasoisia harrastajia samalla viivalla ja samalla fiiliksellä :)

Kiitos huoltajille Reija, Väinö ja Markus! Kannustus oli taas jäätävä :) Kiitos ProMTB, on hieno päästä näin hienoon seuraan mukaan! Kiitos Cycli nopeasta pyörästä.

Trek, Kovanaama ja mä

Tahko MTB 2017 täältä tullaan. Tällä kertaa lupaan vain, että paikan päälle tullaan! Matka ja tavoitteet voi vaihtua.