Vaasa XCO

Kotikisa Vaasa XCO ajettiin sunnunstain 14.7. Odotukset omalta kohdalta oli huipussaan ja samalla myös jännitys. Porukkaa oltiin saatu hyvin viivalle, lähes koko suomen kärki oli viivalla muutamaa huippua lukuun ottamatta.

Oma valmistautuminen meni aavistuksen mönkään, kun olin näyttämässä Miettisen Ollille rataa edellisenä päivän. Intouduin ajamaan Ollin takana ja "herättely" -lenkistä tulikin turhan kova. Hommaa vielä pahensi se, että jäin radalle talkoisiin, joten palautuminen ei oikein tahtonut lähteä käyntiin.

Ekalla kierroksella näytti ja kulki vielä hyvin

Kisassa eka kierros meni mielestäni hyvin ja olinkin kierroksen jälkeen oman sarjani kärjessä. Toisella kierroksella Kupiaisen Mikko siirtyi vetovuoroon ja harmikseni huomasin, että veturissa oli turhan paljon potkua. Selkä alkasi karkaamaan, mutta serpentiinillä sain vielä Mikon kiinni. Seuraavalla polun pätkällä veturi taas puuskutti siihen malliin, että selkä katosi tavoittamattomiin. Jatkoin tästä huolimatta sen minkä jaksoin, valitettavasti jalat alkoi jo tässä vaiheessa laiskottelemaan. Tämän laitan edellisen päivän piikkiin, en tietenkään miehen :) Voimattomat jalat saivat vähän lisä maustetta 4 kierroksella, kun mukaan tuli krampin oireet. Onnistuin kuitenkin välttämään ne, mutta yleensä niin hyvät ylämäet jouduin ajamaan turhan rauhallisesti.

En kisassa edes huomannut, että tässäkin kohdassa käydään ilmassa:)

Olin jo tyytynyt toiseen sijaan, mutta viimeisessä nousussa tuttu selkä tuli vastaan. Mikko oli joutunut juoksu hommiin renkaan puhjettua ja minulla olikin helppo homma poimia kärki paikka takaisin itselleni.

Eli kisan saldo oli ensimmäinen M-30 sarjan voitto. Ajo ei kuitenkaan ollut mikään mahtava ensimmäistä kierrosta lukuun ottamatta. Mutta kotikisa, huippu reitti ja mahtava kannustus teki kisasta yhden kesän hienoimmista! Vielä turha kramppailu pois, niin voidaan jo mennä aika lujaa.

Ensimmäinen M-30 voitto :)

Kisakausi huipentuu

Nyt kun Tahkolla nautiskelu on takana, niin nyt pitäisi alkaa oikeasti kisaamaan. Tulevana viikonloppuna on kotikisa Vaasa XCO ja voin sanoa, että kotikisa jännittää aina eniten.

Reitti on tuttu ja sen pitäisi sopia minulle. Pyörä todella hyvä ja se toimii paremmin kuin koskaa. Jäykkäperäisenkin pitäisi sopia radalle. Joten jos ei kulje niin melkein vois sanoa, että on miehessä vikaa:) Mutta enköhän minä vielä jonkun selityksen keksi.

Vaasa XCO:n jälkeen on SM-kisat ja sen jälkeen on Pohjoismaiden mestaruus kisat, joten toivottavasti pyörä alkaisi nyt kulkea. Reenattu on ainakin tosissaan ja vielä ehtii muutaman "herkistävänkin" tehdä.

Videolla on ensi makua, mitä tulevana viikonloppuna on edessä: Vaasa XCO

Tahko MTB

Taas on kesän kohokohta Tahko MTB takana! Se ei tarkoita että tapahtuma olisi tärkein kilpailuna, mutta tunnelma on ylivoimaisesti parhain. Tahkolle tullaan menemään, joka vuosi vaikka jalkapaketissa kannustajaksi.

Tänä vuonna halusin välttää turhan stressaamisen jokaisesta minuutista ja vain nauttia tapahtumasta ja reitistä. Joten päätin osallistua hieman pidemmälle matkalle 120km. Päätös olikin hyvä, sillä huomasin edellisellä viikolla odottavani todella kovaa matkaan pääsyä. Aiempina vuosina tunnelmat on ollut jännityksen vuoksi päin vastaiset.

Ajattelin ottaa ensimäisen kierroksen todella rauhallisesti välttäen turhia happoja ja yli lyöntejä. Jouduinkin taistelemaan kilpailuviettiäni vastaan alun hiekkatieosuuksilla, nähdessäni kärjen karkaavan. Maltillisen alun jälkeen päädyinkin taluttelemaan ruuhkassa ensimmäisen Kinahmin. Myös Kinahmin jälkeiset polut sai ottaa todella rauhallisesti letkassa. Saavuin 30 km väliaikapaikkaan sijalla 15. 

Toiselle Kinahmille nousevalla polulla voi ajaa useampi kaveri rinnakkain, joten tässä vaiheessa laitoin ensimmäisen kerran vilkun päälle. Kinahmien jälkeen alkaa yleensä ruuhkat olemaan ohi ja saa keskittyä vain omaan ajoon. Jatkoinkin matkaa reipasta vauhtia keskittyen koko ajan, että jaksan myös seuraavan kierroksen. Onnekseni huomasin, että muita 120 km ajajia alkoi tulemaan selkä edellä vastaan. Varsinkin nousuosuuksilla sain nostettua sijoituksia. Ensimmäisen kierroksen viimeisessä nousussa El Grandessa taisin ohittaa kolme omaa sarjalaista. Mutta koska olin yksi harvoista kahden kierroksen kavereista joka ajoi jäykkäperäisellä, sainkin usein antaa tasoitusta alamäissä. Viimeisessä laskussa juuri ohittamini Lauri Siukola tulikin lentäen ohi. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin kuitenkin jo sijalla 8.

Toiselle kierokselle lähteässä vaihdoin uudet juomapullot ja geelit mukaan. Tein sen hieman nopeampaa, kuin Kalle Kauppinen ja Lauri Siukola, joten lähdin toiselle kierrokselle sijalla 6. Huomasin kuitenkin, että takaa tullaan vääjämättä kiinni, joten päätin jatkaa matkaa kolmestaan. Ajeltiinkin tällä porukalla ensimmäiselle Kinahmille asti. Ajoin Kinahmin päälle keulilla ja huomasin huipulla, että takanatulijoita ei näkynyt. Mutta jälleen alamäen poluissa alkoi takaa kuulumaan tuttua kolinaa ja porukka oli taas kassassa.

Eskolanmäen huoltopaikalla jouduin hakemaan uuden juomapullon huollosta ja Kalle ja Lauri pääsi karkuun. Kaverit meni vuorovedolla pitkällä takasuoralla, enkä saanut heitä kiinni ennen Kinahmi 2:sen polkuja. Kaiken lisäksi reidet alkoi antamaan viestiä, ettei krampit olisi enää kaukana. Onnistuin myös tiputtamaan ketjut, vaikkei sen pitäisi olla mahdollista XX1-osasarjalla :) Tässä vaiheessa ajatelinkin jo, että 6-sija tais mennä. Päätin kuitenkin ottaa orastavasta krampista huolimatta riskin ja ajaa Kinahmi 2:sen päälle. Hetken päästä taas huomasin tutut kaverit edessä ja krampitkin olivat kadonneet Taivaan rappujen talutuksessa. Kaverit veti Kinahmi 2:sen polut reipasta vauhtia täysjoustoillaan, mutta onneksi minulla ei ollut vaikeuksia seurata. Polkujen jälkeen siirryinkin taas sijalle 6 vetohommiin. Jossain vaiheessa huomasin, ettei Kalle ollutkaan enää perässä, joten viimeiset 20 km ajoimme Laurin kanssa kahden. Tässä kohtaa Laurin seurakaveri Jerry Oksman olit auttamassa meitä juomahuollossa ja erittäin isokiitos siitä! Jos olisin joutunut vielä pysähtymään, tuskin olisin enää saanut Lauria kiinni.

Tiesin Laurin olevan loppulaskussa merkittävästi nopeampi, joten yritin ajaa lopun nousut reippaalla vauhdilla, jotta saisin riittävästi eroa. Sainkin vähän eroa muutamassa nousussa, mutta nopeasti Lauri laski eron kiinni. El Grande nousi vielä hyvissä voimin, mutta Lauri roikkui sitkeästi perässä. Joten homma oli taputeltu ennen loppulaskua. Lauri ohitti minut heti ja eroa maalissa oli jo 30 sekunttia.

Fiilis oli kuitenkin maalissa erittäin hyvä. Kisa oli mennyt paremmin kuin odotin ja jaksoin toisen kierroksen todella hyvin. Eka kierros meni aikaan 2:59 ja toinen vain 10min hitaammin. Sille ei voi mitään, jos toinen parempi alamäissä, eikä itse pysty tekemään ratkaisua ennen niitä.

Ensi vuodeksi opin sen etten enää aja kahta kierrosta jäykkäperäisellä. Ekalla kierroksella jaksoi vielä taistella jäykkiksellä täysjoustoja vastaan polkuosuuksilla, mutta toiselle kierroksella alkoi polut olemaan jo yhtä tuskaa.

Taistelupari Lauri Siukola ja Arto Tikkala maalissa. Kuvaaja: Jeremias Holmberg